”Tervetuloa mukhaan minun lokikirhjaan!”

En minä oikeasti vielä osaa tuolleen hoon päälle puhella. Mutta jotenkin letkeältä, suorastaan kotoiseltakin se jo tuntuu tätä h-murretta kuunnella, ja joskus salaa itsekseni kotosalla tai tuttujen seurassa kokeilen H-kirjaimia sanojen sekhaan laittaa. Niin sitä vähitellen kotoudutaan.

Aloitan työt Kolarin seurakunnan seurakuntapastorina 1.12.2009. Muutin tänne uudelle paikkakunnalleni tämän viikon maanantaina. Papiksi minut vihittiin juuri tähän virkaan Oulun Tuomiokirkossa 31.10.2009. Pian lokista löytynee muutamia kuviakin vihkimyspäivästä sekä illan juhlasta kotosalla.

Ekaa blogiani kirjoittelin ollessani viime vuoden Saksassa vapaaehtoistyössä. Tuon kyseisen seikkailun tarinat olen arkistoinut itselleni talteen, niitä ei enää netistä löydy. Halutessasi voit toki kysäistä kirjoituksia minulta luettavaksi.

Saksan-vuoden jälkeen ja uuden elämänvaiheen alkaessa täällä Kolarissa tuntui hyvältä taas ryhtyä kirjoittelemaan. Työstä uutena pappina uudessa seurakunnassa kirjoittelen varmasti paljon. Meitä on täällä aika pieni ja ensi vaikutelmaltaan kovin mukava ja lämmin työyhteisö, esimiehenäni kirkkoherra ja muita pappeja ei sitten olekaan. Lisäksi on nuoriso-ohjaaja, diakoni, kanttori sekä lapsityönohjaaja. On ainakin kolme suntiota, joista yksi on myös emäntä, sekä viraston kanslisti ja talouspäällikkö. Nämä mainitut olen jo kanttoria lukuun ottamatta kaikki tavannut. Muitakin voi olla, joita en vielä tiedä, mutta tulevat tutuksi matkan varrella.

Papin työn ohella elämään kuuluu toki paljon muutakin, ja vielä en toki edes tiedä, mitä kaikkea muuta. Tällä hetkellä tiedän, että siihen kuuluu uuteen asuinympäristöön tutustumista, erilaisten kulkureittien opettelua siten, että myös sokeana kepin kanssa kulkien pystyn mahdollisimman paljon itsenäisesti liikkumaan. Kuluvalla viikolla kävimme liikkumistaidonohjaajan kanssa läpi paitsi paritalon puolikkaani pihapiirin roskiksineen ja postilaatikoineen, myös reittiäni kotoa virastolle ja kirkolle. Matka on mukava reilun kilsan mittainen tallustelureitti tällä hetkellä ja tietysti vielä useita kuukausia pitkin lumisia tienpientareita. Reitin loppupuolelta sitten reviiriä hieman laajennettiin paikalliselle kuntosalille sekä lähikauppa Valintataloon. Lisäksi käytimme runsaasti aikaa seurakunnan toimitilojen, viraston, seurakuntakodin sekä kirkkojen tutkimiseen. Juuri nyt kaikki on vielä melkoisena sekamelskana päässäni etenkin sisätilojen osalta, mutta ajan kanssa kaikki loksahtellee paikoilleen. Uusien reittien opettelu jatkuu viikon kuluttua toisella parin-kolmen päivän intensiiviohjauksella.

Tälle alkavalle marraskuun viikolle ohjelmassa on henkilökohtaisen avustajan valinta, työsuhteen aloittaminen, työhön perehdyttäminen ja sitten jo olisi liuta asioita hoideltavina. Lisäksi taulut odottavat paikkaansa vielä seinille laitettaviksi. Niitä on luvannut tulla eräs sydämellinen seurakuntalainen laittelemaan.

Perjantaina täällä Kolarissa on myös Lasten päivän konsertti, johon loupauduin jotakin kanttorin säestyksellä laulamaan. Perjantaina myös käymme kirkkoherran kanssa aamusella läpi hieman työkuvioita sekä palaveeraamme myös työ/virkamatkajärjestelyistä taksin käytön osalta. Tuohon palaveriin mukaan tulee minun ja kirkkoherran lisäksi sosiaalityöntekijä sekä taksiyrittäjien edustaja.

Ensi viikonloppuna olisivat myös paikkakunnan musiikkinäytelmäprojektin harjoitukset. Kuulin tuosta rojektista ihan sattumoisin ja päätin kokeilla mennä mukaan. Katsotaan nyt, miten hyvin voin olla mukana, kun treenejä on pääsääntöisesti viikonloppuisin, jolloin minulla myös töitä usein riittää. No, jospa meen kuulostelemaan ja samalla tutustun ainakin paikallisiin tyyppeihin.

Viikon lopulla eli lauantaina on lisäksi Lapin Näkövammaiset ry:n syyskokous ja samassa yhteydessä pienimuotoinen järjestövaikuttajakoulutus sekä vielä teatteri-ilta. Ajattelin lähteä noihin rientoihin tutustuakseni ihmisiin sekä toki alueyhdistyksen toimintaan. Sunnuntaina eli synttäripäivänäni saankin sitten jo vieraita etelästä, eli Matti-ystävä Tampereelta saapuu yöjunalla ja myöhemmin viikolla perästä Eve. Voi miten jo odotan teitä! Kutsu Lapin-lomille luokseni on voimassa myös teille muille ystävilleni siellä ruuhka-Suomessa – minun pappilassani kyllä tilaa riittää ja paikkoja on!